Täman kuun ensimmäisellä viikolla Trentoon ilmestyi vieras Suomesta. Sitä ennen aika meni aikapaljolti tressatessa, mitä näyttää täällä. Sen jälkeinen aika on mennyt aikapaljolti lepäillessä. Kun toinen on vain pari päivää täällä, täytyy päivät käyttää tehokkaammin kuin normaalisti.
Kuun ensimmäinen sunnuntai tarkoitti halpoja museoita. Mietin pitkään lähdenkö käymään Veronassa vai menenkö myöhemmin seuraavalla viikolla käymään siellä vieraani kanssa. Lopulta päädyin Anniinan kanssa katsomaan Veronan Areenan, Julian talon ja Castelvecchion museon sisältäpäin.
Olin käynyt Veronassa aiemmin jo (lue täältä), mutta silloin en mennyt minnekään sisälle. Oli kiva nähdä paikat myös sisältäpäin. Sanoisin, ettei mikään kohde ole oikean pääsymaksun arvoinen. Veronan Areenalla oli ollut jokin konsertti edellisenä iltana, joten siellä oli purku käynnissä, Juulian talo ei ole edes todellinen ja Castelvecchion museossa oli liian monta Madonna e bambino -maalausta.
Kun olimme nähneet edullista kulttuuria tarpeeksi, aloimme shoppailla. Oli mukava katsella ajan kanssa kauppoja. Trenton kauppavalikoima on hyvin pieni, joten on kiva nähdä vähän muutakin.
Tiistai-iltapäivällä saapui kauan odotettu ruokalähetys vieras Suomesta. Kävimme heittämässä hänen tavaransa asunnolleni ja kävimme katsomassa Doss Trenton tiistai-iltana. Ilta meni kokkailessa ja oleillessa. Hän oli joutunut heräämään aamuyöllä aikaisin. Matka tänne on yllättävän pitkä.
Tämä vierailu oli hänen ensimmäinen kerta Italiassa, joten mietin, että olisi hyvä käydä jossain käymisen arvoisessa paikassa. Suuntasimme keskiviikkona Venetsiaan. Venetsia oli yhtä kaunis kuin aina. Turistekaan ei ollut vielä paljoa liikkeellä. Kävimme katsomassa Rialtonin sillan ja piazza San Marcon. Muuten vain kävelimme ympäriinsä ilman määränpäätä.
(Aiemmista Venetsian reissustani täältä ja täältä)
Olimme suunitelleet tulevamme takaisin niin, että kerkeämme kauppaan täällä. Ensimmäisessä junassa oli kuitenkin ongelmia ja se oli myöhässä. Myöhästyimme siis vaihtoyhteydestämme. Onneksi tajusimme käydä kaupassa Bassano del Grapassa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun italialaiset junat olivat omalla kohdallani merkittävästi myöhässä.
Torstaina vietimme Trento-päivän. Kotikaupunkini on nähty aikalailla tunnissa, jos haluaa olla tehokas. Pari tuntia meillä tässä meni. Kävimme kurkkaamassa linnan ulkopäin ja sen puutarhan. Menimme myös kaapelikärryllä näköalatasanteelle. En ollut ottanut kaapelikärryä sinne aiemmin. Matka oli kuumottava, mutta maisemat kauniit. Olin suunnitellut skippaavani päivän ainoan luennon, mutta tekeminen loppui kesken. Häippäsin siis luennolleni.
Luentoni jälkeen kävimme katsomassa Duomon kirkon. Valitettavasti siellä oli suuri remontti käynnissa, joten kokemus jäi hieman heikoksi. Tällöin oli myös erään amerikkailaisen ystäväni toisiksi viimeinen päivä Trentossa. Hän oli kutsunut meidät aperotiiveille. Kävimme sanomassa hälle heipat. Ilma oli jäätävä, joten lähdimme ajoissa pois.
Perjantaina suuntasimme Vicenzaan. Olin kuullut sen olevan kiva kaupunki. Mietimme ensin menevämme pohjoiseen, mutta sinne oli luvattu sadetta. Vicenzassa oli paljon vihreyttä. Puistoissa ui kilppareita. Kaupunki oli kaunis, vaikka pikkuhiljaa olen alkanut turtumaan kaikkeen historialliseen ja asiat ei säväytä samalla tavalla kuin aiemmin. Takaisin tulessa meillä oli 50min vaihto Veronassa, joten lähes juoksimme katsomaan Areenaan ja takaisin.
Iltasella kokkasimme paikallisia Canerderleja. Kyseiset pallurat muistuttivat aika paljon lihapullia, mutta tykkäsin. Illallisen jälkeen suuntasimme yläkertaani, jossa oli “bulgarialaiset” illan istujaiset. Oli huvittavaa, kun toinen väitti kovasti, ettei ollut palanut, mutta kaikki kaverini sanoivat vuorotellen, miten punaiselta hän näyttää. Lopulta vartijat kävivät häätämääsä meidät pois kyseisestä keittiöstä. Ihmettelimme hetken ulkona, mihinkä seuraavaksi. Onneksi täällä näitä yhteisiä keittiöitä ja tiloja riittää. Seuraavassa tilassa pääsimme jopa tanssimaan.
Perjantai-illan myöhäisyyden vuoksi unta riitti pitkään lauantaiaamuna. Keskipäivän aikaan sanoimme heipat ja hän hyppäsi junaansa. Ainakin hän väitti nauttineensa lomastaan. Toivon, että hän myös tarkoitti sitä.
Advertisements Share this:
