Joe Abercrombie, suom. Mika Kivimäki
Jalava 2016 (fin)
Joe Abercrombie 2014 (orig)
397 sivua / pages
Joe Abercrombien synkähkö kerronta viehätti ensin Ase itse -kirjassa, nyt Särkynyt meri -trilogian aloittava Vain puoliksi kuningas kietoi minut myös pauloihinsa.
Takakannesta: “Prinssi Yarvi on vannonut voittavansa takaisin valtaistuimen, jolle hän ei koskaan halunnut nousta. Sitä ennen hänen on kuitenkin kestettävä julmuuksia, kahleita ja Särkyneen meren purevia vesiä. Ja hänen on tehtävä se kaikki yhdellä kädellä. Raajarikkona syntynyt, pelätyn kuningasisänsä ja voimakkaan äitinsä väheksymä Yarvi ei pysty pitelemään kilpeä eikä heiluttelemaan kirvestä, joten hänen ainoa vaihtoehtonsa on taistella älyllään.
Yarvi lyöttäytyy yhteen muiden hylkiöiden kanssa ja huomaa, että heistä on hänelle enemmän hyötyä kuin yhdestäkään ylhäisestä soturista. Mutta ystävienkin tuella näyttää siltä, että Yarvin taival voi päättyä ennen kuin se edes pääsee alkuunsa…”
Vain puoliksi kuningas alkaa dramaattisesti eivätkä käänteet siitä tarinan edetessä juurikaan pehmene. Onnettoman prinssin vastoinkäymisten täyttämä taival on lukijalle lähes lannistava, mutta päähenkilönä huikean sinnikäs Yarvi ei anna periksi. Kuitenkin itse huomasin lukiessa, että ainakin omat fiilikset olivat hänen suhteensa kovin kaksijakoiset… Joka tapauksessa lukijaa ei tarinan edetessä juurikaan brutaaleilta yksityiskohdilta säästellä. Karut tapahtumapaikat tuodaan vahvasti esiin kaikille aisteille, ja rankat olosuhteet koettelevat seuruetta niin maalla, merellä kuin ilmassa. Eikä lukija jää paitsi niiden karuista yksityiskohdista. Turhaan ei Abercrombie ole itseään nimennyt Lord Grimdarkiksi.
Hahmokavalkadi kirjassa on loistava — Abercrombien päähenkilöiltä irtoaa niin sarkastista sanailua kuin tunteita kuohuttavaa kommentointia. Lisäksi on hauska nähdä Yarvin kehitys tarinan edetessä: anteeksipyytelevästä papiksi aikovasta poikasesta kasvaa viekas mies. Siitä onko tuo kasvu hyvään suuntaan, voi olla montaa mieltä… Mutta hahmoista tulee tarinan edetessä kuin tuttavia, joiden seuraa alkaa kaivata. Vain puoliksi kuningas tuo esiin hahmoistaan monesti kaksi eri puolta. Esimerkiksi merten kauhu ja orjakaleerilaivan viiniä juopotteleva kapteeni Shadikshirram on huikean hauska hahmo, vaikka hän onkin tarinassa selvästi pahisten puolella. Myös villimies ja verinen valloittaja Grom-gil-Gorm osaa brutaaliudestaan huolimatta toisaalta olla järkeväkin, kun taas prinssi Yarvi, jonka pääsääntöisesti ajattelisi olevan hyvien puolella, saattaa olla kauhistuttavan kylmä laskelmoija. Yarvin (ja niiden ns. hyvisten) joukkioon kuuluvat lisäksi soutajat Ankran, Rulf ja uskollinen Jaud sekä resuinen Ei-mikään, jolla on häikäisevät taistelutaidot. Kulkeepa seurueessa myös yksi naispuolinenkin: päättäväinen Sumael, joka saa Yarvin ajatukset kummallisille urille.
En ole vähään aikaan lukenut itse vastaavaa ja täytyy myöntää, että synkähköstä tunnelmasta ja tarinan jatkuvista vastoinkäymisistä huolimatta viihdyin kyllä kirjan parissa. Abercrombien kekseliäs kieli (ja ilmeisen toimiva on myös suomennos!) johdattelee juonta onneksi yllättävien käänteiden kautta vielä odottamattomampaan loppuun. On mielenkiintoista nähdä, miten tarina jatkuu. Jatko-osa, Halki puolen maailman, meni heti kirjaston varauslistalle, totta kai.
Ankran irvisti ja kiilasi kielensä etuhampaitten jättämään rakoon. “En vihannut laivalla eniten sitä, mitä minulle tehtiin, vaan sitä mitä jouduin itse tekemään. Ei, vaan sitä mitä itse päätin tehdä.” Hän pysähtyi hetkeksi niin, että Yarvinkin piti pysähtyä, ja katsoi häntä silmiin. “Pidin itseäni ennen hyvänä ihmisenä.”
Yarvi laski kätensä hänen olalleen. “Minä pidin ennen sinua paskiaisena. Nyt olen alkanut epäillä käsitystäni.”
Kirjablogeissa Vain puoliksi kuningas-kirjasta on kirjoitettu ahkerasti — lukutunnelmia löytyy ainakin Dysphoria-blogista, Lukunurkasta, Sivu sivulta – ja Vinttikamarissa -blogeista.
Translation
Half a King was an amazing reading experience, Joe Abercrombie isn’t called Lord Grimdark in vain. It’s been awhile since I’ve read something like this. If I ever have.
“Betrayed by his family and left for dead, Prince Yarvi, reluctant heir to a divided kingdom, has vowed to reclaim a throne he never wanted.
But first he must survive cruelty, chains and the bitter waters of the Shattered Sea itself – all with only one good hand. Born a weakling in the eyes of a hard, cold world, he cannot grip a shield or swing an axe, so he has sharpened his mind to a deadly edge.
Gathering a strange fellowship of the outcast, he finds they can help him more than any noble could. Even so, Yarvi’s path may end as it began – in twists, traps and tragedy…” Summary from Goodreads.com.
The characters in Half a King are amazing, there’s always two sides: nobody is purely good or evil in this story. Also the darkish atmosphere and its harsh details fill all your senses while reading. You can feel, smell, taste and hear everything all the same the characters are experiencing. Abercrombie uses the language in very creative ways (well, at least I think he does, I read the Finnish edition of this book…). Definitely want to read the rest of the Shattered Sea series, too!
Share this:
