Rate this book

Das Hungerjahr (2012)

by Aki Ollikainen(Favorite Author)

3.8 of 5 Votes: 5

languge

English

genre

Historical Fiction

publisher

Transit

review 1: Aki Ollikainen voitti romaanillaan Nälkävuosi (141 sivua) Hesarin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2012. Kirjan aiheena on 1867 nälkävuosi ja ihmillisen kärsimyksen kuvaus kerjuuväestä senaattoriin.Kirjan rakenne on toteutettu siten, että näkökulma vaihtuu eri henkilöiden välillä: on äidin ja tyttären (Marja ja Mataleena) sekä senaattorin että elostelevan lääkärin eli Teon. Rakenne on melko katkelmallinen, ja eletään katovuoden lokakuusta seuraavaan kevääseen. Erilaisten ihmiskohtaloiden kietoutuminen toisiinsa toimii hienosti.Vaikka kertoja on kaikkitietävä, kerronnassa eläydytään vahvasti kunkin jakson keskushenkilöön. Kuoleva Marja näkee painajaisunia ja lopulta kuollessaan näkee todellisuuden vääristyneesti. Muutoinkin kirjan sanoma on l... moreohduton, joskin toisen kuolema on toisen elämä, ja siihen vaikuttaa moni seikka: Teon halu pelastaa edes yksi ihminen katujen varsia kansoittavasta elävistä kuolleista.Sananvalinta ja kielikuvat eläinmotiiveineen (hauki - käärme - korppi) ovat hienoja ja toimivia. Toisaalta välillä mennään liioittelun puolelle, ja leipää varastanut ryysyläinen juoksee karkuun, saa yhden potkun ja sen jälkeen ”hengittää verta”. Kirjassa myös lääkärismiehet niiailevat ja ”pomppivat kuin jänikset”. ”Naisen rinta kohoaa kuin lämmin leipä”, ja kevään koittaessa jonkun "katse kuumottaa ja väittää olevansa kevätaurinko”.Brutaalia seksiä on jonkin verran, ja sillä tehostetaan tapahtumien lohdutonta tunnelmaa. Lukijalle jätetään paljon tulkitsemisen varaa ja aukkokohtien täyttämistä, sillä torppari Juhan kourii Marjaansa, ja seuraavassa katkelmassa on jo niin heikko, että muu perhe jättää kuolemaan talvipakkasessa omaan sänkyynsä. Ovatko tosiaan järvestä kalatkin lopussa? Samoin muutakin porukkaa kuolee kuin kärpäsiä, vaikka ulkoisesti kuvataan vain, että silmät ovat kuopalla ja ovat vain laihoja.Toive paremmasta ja houkkamainen haave päästä Pietariin nälänhätää pakoon on jonkinlainen lohduton mantra, joka pitää Marjan ja kituvat lapset matkalla talosta taloon, kylästä kylään vaarojen maisemista kohti eteläistä Suomea. Syyllisiäkin aletaan etsiä, ja paljon jätetään jälleen lukijan varaan: mikä on senaatin syy katastrofissa. Toisaalta senaattorikin on vain yksi menetyksiä kokeneista niin kuin kaikki muutkin kirjan henkilöt. Kuolema ei säästä köyhää eikä porvariakaan, ja sen kuvauksessa kirjailija onnistuu kohtuullisen hyvin.
review 2: Suurten nälkävuosien talvea 1867-1868 kuvaava Nälkävuosi jätti ristiriitaisen mielikuvan. Aki Ollikaisen esikoiskirjassa on taitavaa ja väkevää kerrontaa, joka tempaa täysillä mukaansa, mutta toisaalta kurjuudella ja kriisitilanteen vaikutuksilla ihmisluonteeseen mässäillään häiritsevästi. Tyyli ei paikoin tunnu edes inhorealistiselta vaan jopa yli vedeltyltä Voltairen Candiden tavalla.Hienoimpana havaintona mieleen jäi kansan kahtiajako, vaikkakin nälkä ja puute vaivaavat kaikkia jossain määrin. Ylhäisö ja rahvas tuntuvat elävän täysin eri maailmoissa, vaikka henkilöiden kohtalot punoutuvat yhteen. Parempiosaiset siemailevat punssia lämpimissä taloissaan, kun vaivaiset kaatuilevat lumihankeen. Silti humaaneja yksilöitä löytyy kaikista kansanosista. Ei ole väliä, kenen lapsi on, kun se nyt kuitenkin elää.Välillä oli vaikeuksia pysyä kärryillä henkilöistä ja näkökulmista: kuka kukin on ja kenen silmillä milloinkin katsotaan. Kenties hitaampi kerronta ja vähäisempi erisnimien määrä olisivat auttaneet lukijaa. Yhtä kaikki, tämä kirja jää voimakkaasti mieleen.Aki Ollikaiselta voi varmasti jäädä odottamaan muita, parempia teoksia. less

Download links for: Das Hungerjahr

Advertising