Hannu Rajaniemi, suom. Antti Autio
Gummerus Kustannus 2011 (fin)
Gollancz 2010 (orig)
440 sivua/pages
“Jean le Flambeur on mestarivaras, huijari, josta tiedetään vähän mutta jonka teoista on kuultu kaikkialla. Hän teki kuitenkin yhden virheen ja maksaa siitä nyt virtuaalisessa dilemmavankilassa, jossa vangit pelaavat loputtomia kuolettavia pelejä tuhansia itsensä kopioita vastaan. Kunnes Mieli-niminen nainen tarjoaa hänelle mahdollisuuden vapauteen. Hänen on vain vietävä loppuun yksi keikka, jossa hän ei aikanaan aivan onnistunut…” kerrotaan juonesta kirjan takakannessa.
Kvanttivarasta kuvaillaan kirjan takakannessa myös säkenöiväksi. Sitä se todella on: säkenöivää mielikuvituksen juhlaa. Tuntuu, että Rajaniemellä ei ole rajoja. Kvanttivarkaassa scifin kliseet viedään uusiin ulottuvuuksiin, kun ihmisten kaikkivoipaisuus kääntyy itseään vastaan ja kuolemattomuus on tavoitettu sekä siihen lähes kyllästytty. Ihmiset, tai ihmisistä seuraava sukupolvi, asuttaa Marsia ja sen liikkuvaa kaupunkia, johon kirjan tapahtumat keskittyvät. Rajaniemi maalailee huikeaa maailmaa.
Juonellisesti tarina lähtee käyntiin varsin raukeasti, joskin se tarraa lukijaan kuin kärpäspaperi. Vaikka nyt juonen punaisena lankana on mestarivarkaalle annettu tehtävä, jolla tämän on tarkoitus ansaita vapautensa, tuntuu Kvanttivaras olevan vain esisoittoa jollekin suuremmalle. Se todella herättää uteliaisuuden ja avaa mielen mielikuvituksen mahdollisuuksille. Miten herkullinen science fiction -teos!
Ulkomuisti on läsnä kaikkialla, eikä sen antureilta jää havaitsematta pieninkään seikka. Havaitsimia on joka ainoassa äly- ja tylsäaineesta koostuvassa kappaleessa, ja ne tallentavat kaiken mahdollisen aina lämpötilanvaihteluista erilaisiin tapahtumiin, objektien liikkeisiin ja ihmisten ajatuksiin saakka.
Monesti lukiessa pohdin sitä, kun Rajaniemi on kirjoittanut alkuperäisen teoksen englanniksi, että kuinkakohan paljon rikkaampi se on ollut kielellisesti. En nimittäin voinut välttää lukiessani epämääräistä tunnetta siitä, että suomentaja ei aivan ollut tavoittanut kaikkia kielellisiä ilmauksia ja niiden vivahteita, kuten kirjoittaja olisi ne tarkoittanut. Sen verran tiheästi sanoissa vilisi esimerkiksi äly-jotakin etuliite. Toisaalta teemana science fiction asettaa varmasti omat haasteensa kääntäjälle, ja Rajaniemen tekstissä esiintyy monenlaisia, hieman erikoisempia termejä, jotka vaativat alussa hieman totuttelua. Itse lopulta ihastelin kielen kaikkia koukeroita päästyäni sen rytmiin.
Kvanttivarkaassa Rajaniemi yhdistelee kiintoisia hahmoja useissa eri ulottuvuuksissa, myös päähahmoilla on eri ilmentymiä. Mysteerinen hahmo nimeltään Mieli kiehtoo, ja tämän alus Perhoseksi kutsuttu alus on kovin inhimillisen oloinen. Itse kvanttivaras, Jean le Flambeur, on hahmona hämmentävä, enkä oikein osannut muodostaa käsitystä hepusta edes kirjan loppuun mennessä. Niin moniulotteinen persoonallisuus on kyseessä.
Täytyy myöntää, että Kvanttivaras todella vaati tarkkaavuutta myös lukijana, mutta tarinana se palkitsee, sillä juonen kaari on rakennettu taitavasti. Trilogia onkin pakko lukea loppuun, sillä nyt jäin kirjan loputtua suurella mielenkiinnolla äimistelemään, mitä vielä tuleman pitää.
Translation
The Quantum Thief was a quite extraordinary reading experience — it expanded my imagination and painted wild future visions of people living in a moving city in Mars.
“Jean le Flambeur gets up in the morning and has to kill himself before his other self can kill him first. Just another day in the Dilemma Prison. Rescued by the mysterious Mieli and her flirtatious spacecraft, Jean is taken to the Oubliette, the Moving City of Mars, where time is a currency, memories are treasures, and a moon-turned-singularity lights the night. Meanwhile, investigator Isidore Beautrelet, called in to investigate the murder of a chocolatier, finds himself on the trail of an arch-criminal, a man named le Flambeur…
Indeed, in his many lives, the entity called Jean le Flambeur has been a thief, a confidence artist, a posthuman mind-burgler, and more. His origins are shrouded in mystery, but his deeds are known throughout the Heterarchy, from breaking into the vast Zeusbrains of the Inner System to stealing rare Earth antiques from the aristocrats of Mars. In his last exploit, he managed the supreme feat of hiding the truth about himself from the one person in the solar system hardest to hide from: himself. Now he has the chance to regain himself in all his power—in exchange for finishing the one heist he never quite managed.” Abstract from Goodreads.com.
Rajaniemi creates an unbelievable world and I was totally hooked on it. Need to read the whole trilogy as soon as possible. If you’re into science fiction, read The Quantum Thief now!
Share this:
