Kansi: Otava
“Ensimmäisinä päivinä tyttö ei ollut kovin reipas.
Ei käsittänyt mitä piti tehdä.
Mutta sitten se höyhenpukuinen mies tuli suljettuun huoneeseen, ja sen jälkeen tyttö oli tehnyt mitä pitikin.”
Samuel Bjørkin esikoisteos ‘Minä matkustan yksin‘ aloitti dekkarisarjan, jonka päähenkilöt ovat vahvasti Silta-sarjasta vaikutteita saaneet poliisit Holger Munch ja Mia Krüger. Munch on keski-ikäinen eronnut mies ja Krüger nuori epävakaa nainen, joka osaa lukea ihmisiä ja murhapaikkoja paremmin kuin poliisit keskimäärin. Sarjan toinen osa ‘Yölintu‘ jatkaa kaksikon tarinaa ja esittelee meille jälleen yhden Oslossa pyörivän sarjamurhaajan.
Metsästä löytyy nuoren naisen ruumis, joka on aseteltu höyhenien ja kynttilöiden keskelle. Onko kyseessä jonkinlainen satanistinen rituaali vai onko linnunsulilla jokin muu salainen merkitys? Miten tarinaan kytkeytyvät australialainen uskonnollinen lahko, eläinoikeusliike, hakkerit ja ongelmanuorille suunnattu koulukoti Hurlumlandetin puutarha?
Kuten Bjørkin edellisessä teoksessa, myös ‘Yöpöllössä’ tarjoillaan runsaasti hämääviä vihjeitä ja harha-askelia. Lukijalle esitellään monta erilaista sivuhenkilöä, jotka kaikki tuntuvat yhtä mahdollisilta murhaajilta. Lopussa sitten paljastuu ketkä olivatkin omituisuudestaan huolimatta täysin harmittomia sivuhenkilöitä ja ketkä vaarallisia psykopaatteja. Lukija ei kuitenkaan pääse huudahtamaan iloisesti “Tietenkin! Noinhan sen täytyi olla, miksen heti huomannut!” sillä päällimmäiseksi jää tunne, että kirjailija on vain noppaa heittämällä päättänyt kuka epäillyistä lopulta onkaan murhaaja. Tämä on dekkarissa suuri puute. Kyllä murhaajalla pitäisi olla muita epäiltyjä suurempi syy ja motiivi murhaan. Palasten pitäisi päästä loksahtamaan paikoilleen, mutta ‘Yölinnussa’ jätetään niin monta langanpäätä roikkumaan, että tuntuu siltä, että kirjaan on lisätty teemoja vain niiden shokkiarvon vuoksi. Voi tietysti olla, että asioihin tullaan palaamaan sarjan seuraavissa osissa, mutta ainakin itseäni jäi harmittamaan monta asiaa, jotka vaikuttivat ensin tärkeiltä, mutta jotka lopulta sivuutettiin hyvin nopeasti ja ylimalkaisesti.
Jostain syystä ‘Yöpöllö’ ei ole myöskään yhtä jännittävä kuin ‘Minä matkustan yksin’. Kirja on kyllä viihdyttävä ja koska olen helposti koukuttuvaa ihmistyyppiä, tulen todennäköisesti lukemaan myös sarjan seuraavat osat, mutta ainakin tämän toisen osan perusteella täytyy myöntää, ettei Bjørk kyllä mitenkään yllä vaikkapa Jo Nesbøn tai Anne Holtin tasolle. Ei kirja kuitenkaan ole pelkästään huono. Sopivan viihdyttävää kesädekkaria etsiessä ‘Yölintu’ on ihan jees valinta, mutta siinäpä se.
“Pieni tyttö makasi sohvalla huovan alla niin hiljaa kuin pystyi ja odotti, että toiset lapset nukahtaisivat. Hän oli tehnyt päätöksensä. Tänä yönä se tapahtuisi. Hän ei enää pelkäisi.”
Suoritan kirjalla Helmet-haasteen kohdan “salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja”. Kirjasta on kirjoitettu myös blogeissa Kirjasähkökäyrä, Lukijan kirjahylly ja Mummo matkalla.
Kirja on itse ostettu ja se on julkaistu alunperin norjaksi vuonna 2015. Otavan suomenkielinen laitos on vuodelta 2017. Kirjan on suomentanut Päivi Kivelä. Alkuperäinen nimi “Uglen“.
Jaa:
